keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Annos arpaonnea ja sitten naimisiin


Onnetar hymyili Tohmajärven Jouhkolan kylästä kotoisin olleelle talollisentytär Valpuri Jaatiselle 19. päivänä huhtikuuta 1775. Koska kyseessä oli kuitenkin viranomaisasia ja maaherrakaan ei päässyt tiedottamaan tapahtumasta kuin vasta kesäkuun alkupäivinä, Valpuri ehti olla muutamia kuukausia tietämätön sattuman hänelle antamasta lahjasta ja sen mukanaan tuomasta velvoitteesta. Kun tieto lopulta saavutti kohteensa, voimme vain arvailla, ymmärsikö Valpuri kaiken riemun keskellä olevansa osa valtiovallan suuria suunnitelmia.

Rouva Fortuna osaa viettelyn taidon. Hänen valtaansa antauduttiin innokkaasti myös Ruotsin valtakunnassa helmikuussa 1773 aloitettujen kuninkaallisten arpajaisten kautta. Koko valtakunnan kattavia arpajaisia järjestettiin joka kolmas viikko. Jokaisella arvontakerralla jännitystä oli tarjolla myös 90 osallistujalle, joiden ei itse tarvinnut sijoittaa rahaa voittojen tavoitteluun. Arpajaisasetuksessa nimittäin säädettiin, että jokaisen arvonnan yhteydessä tuli jakaa yhteensä 500 hopeataalaria myötäjäisinä viidelle naimaiässä olevalle rahvaan tyttärelle. Valtiovalta halusi näin kannustaa nuoria naisia avioliittoon ja osallistumaan sen myötä valtakunnan väkimäärän kasvattamiseen.

Arvontalistalle valittujen nuorten naisten tuli olla iältään 15–24-vuotiaita sekä hyvämaineisia ja -käytöksisiä. Listalle pääsy merkitsi jo sellaisenaan hyviä voitonmahdollisuuksia, sillä listalla pysyttiin – mikäli käytös oli moitteetonta – useamman arvontakerran ajan. Avioliiton solmiminen ei johtanut listalta tippumiseen, sillä olihan nainen jo täyttänyt sen, mitä häneltä odotettiin.

Jokaisella arvontalistalla oli vähintään yksi neito jokaisesta kihlakunnasta, ja kukin heistä oli päätynyt listalle kruununvoudin ehdotuksesta. Viimeksi mainittu seikka selittänee sen, miksi listalle ilmestyi vuonna 1774 juuri Jouhkolasta kotoisin olleen 21-vuotiaan Valpurin nimi: ”Karjalan kuningas”, kruununvouti Gabriel Wallenius oli siirtynyt asumaan samaiseen kylään muutama vuotta aikaisemmin.



Kuulutettujen ja vihittyjen luettelo todisti arpajaisissa menestyneen Valpurin avioitumista

Valpurille oli siis avioitumisen myötä luvassa 100 hopeataalaria. Tämä ehto täyttyi Valpurin astuessa avioon 24.3.1777 Kiihtelysvaarassa talollisenpoika Mikko Parviaisen kanssa. Valpurin saama arpajaisvoitto kirjattiin myös vihittyjen luetteloon. Liiton myötä Valpuri siirtyi puolisonsa kotitilalle Kiihtelysvaara n:o 4:ään (uusi n:o 6). Aviopari noudatti myös kuninkaallista toivetta väestömäärän kasvattamisesta, sillä Valpuri synnytti vuosina 1778–1792 kolme tytärtä ja neljä poikaa. Lapsista kolme kuitenkin kuoli ennen viidettä ikävuottaan.

Valpurin voittama rahasumma oli huomattava, ja sen avulla olisi voinut esimerkiksi kasvattaa merkittävästi karjavarallisuutta. Voitaneen olettaa, että rahat käytettiinkin perheen ja talon hyväksi. Kovin suurta korkoa rahat eivät kuitenkaan tuottaneet, sillä talo ei näytä olleen poikkeuksellisen varakas, jos ei köyhäkään. Puoliso Mikon (k. 1807) ja Valpurin (k. 1810) kuoleman jälkeen mahdollisesti laadittuja perukirjoja ei ole säilynyt kertomaan varallisuuden laadusta. Joka tapauksessa Mikon hallitseman puolikkaan kruununtilan hallinnassa tapahtui avioparin poismenon jälkeen verraten nopeasti muutoksia. Merkittävä osasyyllinen hallintasuhteiden muutoksiin oli kuolema, joka kaksi vuotta Valpurin jälkeen otti mukaansa myös perheen aikuisikään ehtineet pojat. Tätä seuranneiden järjestelyjen lopputuloksena oli tilan hallinnan siirtyminen pois Parviaisilta.

* * *

Tärkeimmät lähteet:
- Saapuneet anomusasiakirjat. Kuopion lääninhallituksen lääninkonttorin I arkisto. Joensuun maakunta-arkisto.
- Saapuneet kirjeet. Kymenkartanon lääninhallituksen lääninkanslian arkisto. Mikkelin maakunta-arkisto.
- Väestorekisteriasiakirjat. Kiihtelysvaaran seurakunnan arkisto. Joensuun maakunta-arkisto.
- Oinonen, Jari: 'Kruunun ja woittajain hywää, Kuninkaan isällisestä Lemmestä' - Numeroarpajaiset 1700-luvun lopun Ruotsi-Suomessa. Arkistoviesti 2/2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti