lauantai 19. joulukuuta 2009

Ei nimi hevosta pahenna


Venäjän keisarikunta oli osallisena ensimmäisessä maailmansodassa,
ja sodan kaiut tuntuivat myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suur-
sodan kitaan hukkui lukematon määrä hevosia, joten Venäjän armeija tarvitsi jatkuvasti täydennyksiä. Vuonna 1916 hevosten luovuttamista koskevat määräykset ulottuivat Pohjois-Karjalaan Kiteelle. Kahteen otteeseen kiteeläiset hevosenomistajat saivat taluttaa nelijalkaisen ystävänsä raadin eteen arvioitavaksi. Jos huonosti kävi, omistaja sai kehnoa rahallista korvausta vastaan luovuttaa hevosensa armeijalle.

Kaikilla luovutettaviksi määrätyillä hevosilla oli jokin nimi,
jonka edellä mainittu raati kirjasi luetteloonsa. Hevosten nimis-
töä väitöskirjassaan laajasti selvittäneen Marja Kalskeen mukaan
maatalousyhteiskunnassa ei hevoselle kuitenkaan välttämättä annet-
tu erisnimeä, joten kenties joku Kiteellä värvätyistä hevosista
sai nimensä vasta luovutuksen yhteydessä. Monella uudella alok-
kaalla oli ihmisen nimi, toisella taas nimi oli peräisin vain he-
vosiin sovelletusta nimistöstä. Jonkun nimi ehkä kuvasti kyseisen
eläimen luonnetta, ulkonäköä tai muuta ominaisuutta. Joka tapauk-
sessa eläimen nimi oli ihmisen antama, ihmismielessä pyöritelty.
Nimeämisen perusteet saattoivat siten olla moninaisia.

Raadin laatimissa luetteloissa hevoset on jaoteltu tammoihin ja
ruuniin. Tammoja olivat Hilkka, Hilsu, Leiju, Lempi, Liinu, Liisa,
Liisu, Maiju, Martta, Perho, Piiju, Piirikki, Sirkka, Siro, Vappu
ja Viiju
. Ruunia olivat puolestaan Into, Jaakko, Jaska, Jeku, Jo-
su, Lurjus, Musta, Piku, Poju, Polle, Poku, Puni, Reipas, Sasu,
Simo, Tamu, Toivo, Tähti, Ukko, Urho, Virkku ja Voima
. Usealla he-
vosella oli sama nimi. Suosittuja nimiä olivat esimerkiksi Piiju,
Urho ja Polle.





Hevosia Kiteen Sepänniemestä 1900-luvun alusta. Kuva Kitee-seuran kokoelmista.


Edellä mainittujen kaltaisiin hevosten nimiin ei enää usein julki-
suudessa törmää. Harvinaisia ne lienevät myös rekisteröityjen he-
vosten kohdalla. Marja Kalskeen mukaan suomenrotuisille kantakir-
ja- ja rekisterihevosille voitiin vielä 1900-luvun alussa antaa
samanlaisia nimiä kuin kantakirjaamattomilla maatiaishevosilla
oli. Tästä kehitys on kulkenut kohti nykyisin suosittuja kak-
siosaisia nimiä, joista hevosmaailmaa paremmin tuntevat voivat
erottaa viittauksia esimerkiksi hevosen sukutaustaan. Niinpä lau-
antaisen Urheiluruudun raviosuudessa on mahdollista kuulla,
kuinka esimerkiksi Topin Tohina kirii takasuoralla johtavan Virvan
Tevin rinnalle ja edelleen kärkeen...


* * *

Tärkeimmät lähteet:
- Kiteen kunnallislautakunnan pöytäkirjat. Kiteen kaupunginarkisto.
- Kalske, Marja: Suomessa syntyneiden hevosten nimistö. Turku 2005.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti