sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Hirvi vai ei?

.
Kaavin käräjäkunnan kihlakunnanoikeus antoi 15.3.1898 päätöksen rikosasiassa, jota se oli käsitellyt jo syksystä 1896 lähtien. Itse rikos oli tapahtunut marraskuussa 1895 keyrin aikoihin, mutta kukaan ei ollut tehnyt siitä ilmoitusta poliisiviranomaiselle. Kaavin kruununnimismies Reinhold Oktavius von Becker oli oma-aloitteisesti käynnistänyt tutkimukset kuulemiensa huhupuheiden perusteella ja haastanut syyllisiksi epäillyt oikeuteen. Lukuisten todistelujen jälkeen kihlakunnanoikeus langetti ankarat sakkotuomiot kuudelle miehelle. Tuomitut olivat syyllistyneet laittomaan hirventappoon … vai oliko sittenkään kyseessä ollut hirvi?

Hirvet levittäytyivät Suomeen pian jääkauden jälkeen ja ihminen niitä seuraten. Metsästyksestä elantonsa saaneille hirvi oli tuolloin tärkeimpiä saaliseläimiä. Metsästys oli tuhansia vuosia vapaata toimintaa ja vasta Ruotsin valtakunta toi mukanaan sitä rajoittavia kahleita. Luvattomasta hirventaposta oli vielä 1600-luvun alussa mahdollisuus langettaa kuolemantuomio.

Autonomian alkuvuosikymmeninä hirviä metsästettiin ilman mitään pidäkkeitä. Vaikka Suomessa oli edelleen voimassa Ruotsin vallan ajalta periytynyt lainsäädäntö, metsässä liikkujilta tämä saattoi sopivassa tilanteessa unohtua. Niinpä maamme hirvikanta romahti 1830-luvulle tultaessa ja useat nälkävuodet eivät nekään tilannetta helpottaneet. Vasta vuoden 1868 metsästysasetus rauhoitti hirven kokonaan ja antoi osaltaan edellytyksiä tilanteen korjaatumiselle.

Hirvikannan elpyminen vei aikansa. Sitä hidastivat niin pedot kuin salametsästäjät. Kaikesta päätellen korjattavaa oli myös asenteissa. Kuopion läänin kuvernööri moitti vuodenvaihteessa 1891–92 ankarasti lääninsä kruununpalvelijoita siitä, että nämä olivat laiminlyöneet velvollisuutensa saattaa metsästysrikkomuksiin syyllistyneitä oikeuden eteen. Läänin asukkaita kuvernööri kuvasi hieman armollisemmassa sävyssä todetessaan, etteivät nämä ilmeisestikään tunteneet kyseistä metsästysasetusta.

Hirvi ei ollut kovin yleinen vielä 1890-luvulle tultaessa. Jos joku näki jossain hirven, tästä erikoisesta tapahtumasta voitiin kertoa myös sanomalehdessä. "Harwinaista" otsikoi sanomalehti Karjalatar 10.1.1890 kertoessaan Joensuun äärellä Kukkosensaaressa ja Ukonniemessä nähdystä eläimestä. Lehti kertoi samalla myös muutamien kaupunkilaisten käyneen tavoittelemaan eläintä aseiden kanssa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hyvä niin sekä hirvelle että pyssymiehille itselleen, sillä eläin piti henkensä ja toiset säästyivät sakoilta.

Edellä viitatussa Karjalattaren uutisessa kerrotaan eräiden silminnnäkijöiden puhuneen hirven sijaan peurasta. Tämä tuntuu oudolle, sillä luulisi nyt hirven ja peuran erojen olleen selviä tuon ajan ihmisillekin. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ollut, sillä myös Kaavilla käydyissä oikeudenkäynneissä monet todistajat olivat – aidosti tai tahallisesti – epävarmoja siitä, minkä eläimen salakaatajat olivat hengiltä ottaneet. Todistaja, joka oli nähnyt eläimen vielä elossa, ei puhunut hirvestä, vaan kertoi nähneensä "erään elävän, jolla oli päässä kaksi sarvea kuin sapelin käret …". "Eläin oli niin korkea, että tuskin olisi yltänyt kädellä ottaa sarvista; mahan alta ja kupeilla oli se valkea, vaan selästä harmaa." Toinen todistaja kertoi nähneensä "oudon elävän tulevan tietä myöten järveltä taloon päin. Elävä oli vahvan hevosen kokoinen, karvaltaan ruskea, vaan kupeet ja mahan-alus olivat hallakat, päässä sillä oli sarvet, jotka haaraantuivat useampi-haaraisiksi, sen häntä oli lyhyt ja jalat olivat samanlaiset kuin lehmällä."




 Kaikkia epäiltyjä ei saatu haastettua käräjille, joten
nimismiehen oli turvauduttava etsintäkuulutukseen

Vaikka oikeudenkäynnin pöytäkirjassa puhutaan useimmissa kohdissa nimenomaan hirvestä, niin todistajalausuntojen kohdalla sanavalinnat ovat ajoittain varovaisempia – ikään kuin olisi annettu tilaa myös sille mahdollisuudelle, ettei kyseessä olisikaan ollut hirvi. Tämä varovaisuus huipentuu oikeuden antaman päätöksen kohdassa, missä ensimmäisen kerran nimenomaisesti viitataan hirveen: sana 'hirvi' on yliviivattu ja korvattu ilmaisulla 'metsän elävä, joka kaikesta päättäen on ollut hirvi'.

Kihlakunnanoikeus antoi tuomionsa kolmekymmentä vuotta vanhan asetuksen mukaisesti. Myöhemmin samana vuonna, lokakuussa 1898, annettu asetus määritteli hirvenmetsästyksen maassamme edelleen periaatteessa kielletyksi. Metsästys voitiin kuitenkin sallia niissä osissa maata, missä hirviä tavattiin yleisemmin. Aivan kenelle tahansa tätä mahdollisuutta ei suotu, sillä metsästysluvan saattoi saada vähintään 1500 hehtaarin yhtenäisen metsästysalueen haltija. Asetuksessa ilmoitettu hehtaarimäärä oli lain valtiopäiväkäsittelyssä saanut muutamat talonpoikaissäädyn edustajat varpailleen. Keskustelussa oli todettu muun muassa, että "… nyt tehdään hirvenampumisesta vaan suurtilallisten huvia, että nämä kesähelteen helpotettua saavat itseään virkistää …".

Kuopion läänissä luvanvarainen hirvenmetsästys kävi mahdollisesti vuonna 1903 annetun asetuksen myötä. Tässä kuvatussa tapauksessa sakotettujen kaavilaisten, tuusniemeläisten ja kuusjärveläisten mökkiläisten ja talollisten metsästysmahdollisuuksia uusi laki tuskin paransi, sillä mistäpä he olisivat hankkineet edes vuokralle sellaisen maa-alueen kuin laki vaati. Heille hirvi oli ollut sattumalta eteen tullut mahdollisuus saada lihaa ruokapöytään, ja lihaa oli riittänyt vielä muillekin. Kullekin heistä langetettu 200 markan sakko muine kuluineen oli joka tapauksessa raskas kannettava, ja mahdollisesti joku heistä joutui sovittamaan sen vankeudella. Toivoa vain sopii, että paisti oli ollut ikimuistoisen hyvää, sillä 200 markkaa olisi riittänyt mainiosti vaikka kokonaisen lehmän ostamiseen.

* * *

Tärkeimmät lähteet:

- Kaavin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1896–1898. Liperin tuomiokunnan arkisto. Joensuun maakunta-arkisto.
- Kairikko, Juha K., Hirvenmetsästyksen historiaa. Teoksessa: Malinen, Jere (toim.) : Hirvenmetsästyksen käsikirja. Keuruu 2006.
- Sanomalehti Karjalatar
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti