keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Lapsena Venäjälle

.
"Minun Poikani: Johana Tarkkonen aikoi mennä St Pietariin hakemaan soveliasta oppi paikkaa, ja että minun tyttären Anna Tarkkonen ottaa sen asian: että toimittaa hänelle paikka. oman vastuuns päälle. nin Tämän kautta lupaan minä alla kirjoittaja ilman estettä. ottaa passin ja uskon tyttäreni huollisen hoitamisen nojaan saattoo oppi paikkaan. annettu Kiteeltä. ja Podoskavaaran kylästä: Se 14 pä Elokuu: 1861. Henric Tarkkonen"

Venäjän läheisyys tuntui hyvin 1800-luvun puolivälin Kiteellä. Etenkin suurkaupunki Pietarissa tarvittiin työvoimaa ja sitä puolestaan löytyi itäsuomalaiselta maaseudulta. Kun lisäksi katovuodet paljastivat aika ajoin toimeentulon haavoittuvaisuuden, ei ole mitenkään erikoista, että Itä-Suomen pitäjistä lähdettiin etsimään työtä Pietarista tai muilta sen vetovoiman ruokkimilta - myös Suomen puoleisilta - paikkakunnilta. Edellä olevassa lainauksessa mainitusta Potoskavaaran kylästä monet miehet kävivät 1850-luvulla kausiluontoisesti töissä esimerkiksi Pitkärannassa Impilahdella, missä oli kaivos- ja metsäteollisuutta. Vuosina 1857-1858 monet potoskavaaralaiset kävivät puolestaan töissä Valamossa.

Myös Juhana Tarkkosen kotoa oli lähdetty Venäjälle aikaisemminkin. Juhanan sisko Anna oli lähtenyt Pietariin loppuvuodesta 1855 ja sisko Maria vastaavasti alkuvuodesta 1858. Molemmat olivat olleet lähtiessään 20-vuotiaita. Heikki-veli oli puolestaan saanut 14-vuotiaana papintodistuksen Pietarin-matkaa varten kesällä 1858, mutta ei ole varmaa tuliko hän siellä käyneeksi. Perheen vanhimpana poikana hänen asemansa oli joka tapauksessa hieman toinen kuin muiden sisarusten, sillä vastuu kotitilasta jäi myöhemmin hänelle.

Heikki Tarkkonen selvästi toivoi tuolloin 11-vuotiaalle Juhanalle paikkaa jonkin käsityöläisen tai ammatinharjoittajan oppipoikana. Käsityöläiseksi kouluttautuminen alkoi perinteisesti jo nuorella iällä. Suomalaiset miehet olivat Pietarissa hyvin edustettuina etenkin räätälin, sepän, kulta- tai hopeasepän ja nuohoojan ammateissa. Juhanaa aikaisemmin lähteneistä potoskavaaralaisista nuorukaisista esimerkiksi 16-vuotiaana Pietariin lähtenyt Heikki Juvonen mainitaan myöhemmin suutarin oppilaana. Yksitoistavuotias Taneli Karvinen puolestaan lähetettiin vuonna 1857 setänsä lukkosepän kisälli Antti Karvisen luokse, joka puolestaan ohjasi Tanelin oppipojaksi kultaseppä Ernst Zimmermanin palvelukseen. Isän toiveet Juhanan suhteen eivät siten olleet näiden esimerkkien valossa katteettomia. On tosin mahdotonta sanoa, kuinka hyvin hän tiesi oppipojan elämän kääntöpuolista. Niitä lienee saanut maistaa myös edellä mainittu Taneli Karvinen, joka karkasi oppipaikastaan keväällä 1860 kotiinsa Kiteelle.

Omin päin ei lapsia eikä aina nuoriakaan matkaan laitettu, vaan apuna käytettiin Pietarissa jo asuvia tai sen muuten hyvin tuntevia saattajia. Anna Tarkkosen oli saatellut aikanaan Pietariin lampuoti Simo Hurskanen, joka kävi 1840-50 -luvuilla Pietarissa lähes vuosittain ja joka oli saattanut sinne myös omia lapsiaan. Nyt vastaavasti Annan huomaan uskottiin Juhanan lisäksi heidän 20-vuotias siskonsa Karolina lapsensa kanssa, samalta kylältä kotoisin olevat 14-vuotias Jaakko Tarkkonen ja 16-vuotias Petter Kattilus sekä kirkonkylältä kotoisin oleva Stina Lovisa Malinen. Ilmeisesti seurueeseen kuului myös potoskavaaralainen 15-vuotias Anna Hukka. Pojille toivottiin hyvää oppipaikkaa ja naisille puolestaan palveluspaikkaa.


Passiviranomaisia varten annetut vanhempien suostumukset Juhana Tarkkosesta ja Jaakko Tarkkosesta.
 

Edellä mainitusta ryhmästä ainakin Karolina ja Juhana palasivat pian takaisin Kiteelle. Karolina avioitui Kiteellä vuonna 1862, kun taas Juhanaa oltiin lähettämässä uudelleen Pietariin kesällä 1862. Tämäkään kerta ei näytä johtaneen odotettuun tulokseen. Mahdollisena syynä yritysten kariutumiseen oli lapsityövoiman käyttöä koskeneet rajoitukset, vaikka niitä ei aina tarkoin noudatettukaan. On arvioitu, että vielä 1860-luvulla Pietarin seudun teollisuuden työvoimasta kahdeksan prosenttia olisi ollut iältään alle 14-vuotiaita.

Kolmannen kerran Juhana teki lähtöä Pietariin alkusyksystä 1866, jolloin hänellä oli ikää riittävästi.  Tällä kertaa hän jäi sinne pysyvästi, tosin syystä, jota tuskin kukaan toivoi. Juhana kuoli Pietarissa helmikuussa 1867, jakaen näin monen muun nuoren kanssa saman kohtalon. Koko Pietarin väestönkasvu oli noihin aikoihin muuttoliikkeen varassa, sillä kaupungin syntyvyysluvut ylittivät kuolleisuusluvut vasta 1880-luvulla. Kuolleiden ja haudattujen luettelossa Juhanan kuolinsyy on merkitty tuntemattomaksi, mutta joka tapauksessa ahdas asuminen, niukka ravitsemus ja huono hygienia antoivat suurkaupungissa hyvät puitteet taudeille.

Talollisenpoika Juhana Tarkkonen oli 11-vuotias, kun isänsä oli ensimmäistä kertaa valmis lähettämään hänet maailmalle. Mitä siis pitäisi ajatella miehestä, joka on ollut valmis lähettämään lapsensa oloihin, jotka ovat poikenneet täydellisesti niistä, mihin lapsi oli lyhyen elämänsä aikana oppinut? Onko hän pelkästään halunnut yhden suun pois ruokittavien joukosta vai onko hän ollut rakastava isä, joka  toivoi lapselleen parempaa tulevaisuutta kuin mikä tätä odotti kotona? Ehkä molemmat vastaukset ovat oikeita. Vaikka kotitila ei ollut kaikkein pienimpiä, siellä riitti väkeä jatkossakin, eikä leveää leipää ollut odotettavissa kenellekään. Siitäkin huolimatta, että sanamuodot isän antamassa lupalapussa olivat osittain viranomaisia varten, niistä välittyy myös jonkinlainen vastuuntunto: avuttomaan tilaan ei lasta saanut jättää.

* * *

Tärkeimmät asiakirjalähteet:

- Kiteen ev.lut. seurakunnan väestörekisteriasiakirjat. Joensuun maakunta-arkisto (JoMA).
- Passipäiväkirjat. Ilomantsin kruununvoudin arkisto. JoMA.
- Pitäjänkirjat. Suomen passiviraston arkisto. Kansallisarkisto (mikrofilmit JoMA:ssa).

.